lauantai 31. elokuuta 2013

Mennään unelmoimaan mummolaan

Heipä hei!

Jo pidemmän aikaa sitten olin anoppini kanssa käymässä Askartelupuoti Mulperissa. Itse tietysti haalin kaikenlaista, mutta anoppini bongasi hyllystä ovikoristepohjia. Mallikin oli valmiina vieressä, joten asia oli sillä selvä; miniä saa askarrella anopille hienon ovikoristeen. Kesä meni, enkä ollut saanut kuin maalattua kaksi pohjaa. (Kolmas vielä odottaa tyhjänä maalia ja muuta koristetta.) Monesti neuvoteltiin, mikä teksti olisi koristeeseen mieluinen tai mitä muuta siihen laitettaisiin. Neuvottelujen lopputulos tuntui olevan aina sama, kyllä sinä jotain keksit-tyyppinen.. No, nyt muutama päivä sitten istuin askartelupöytäni ääressä noita maalattuja pohjia tuijottaen. Halusin kovasti saada ovikoristeen vihdoin tehtyä ja vietyä anopille. Koska pää raksutti tyhjää, päätin tehdä ensin itselleni. Ehkä saisin sitä kautta enemmän ideaa anopinkin ovikoristeeseen.

Pohjalle päätyi, mitäpä muuta, kuin tämän hetken suuri rakkauteni: ruususervetti. Lisäksi laitoin vähän pitsiä ja tietenkin perhosia. Omaan kylttiin halusin jonkin kivan tekstin myös, ja aikani lilapohjaista ruusu/perhosihanuutta töllöteltyäni päädyin tekstiin Dreaming. Kirjamet stanssasin ja koristelin, itselle vielä todella uudella materiaalilla, Glossylla. Iso perhonen on myös stanssattu, päällystetty Glossylla ja hileillä ja viimeistelty tarratimanteilla. Pienet on leikattu Martha Stewartin leikkurilla ja väritelty musteella ja maalilla. Niissä myös loppusilauksena tarrahelmi. Ruusut ja muut alakulmassa ovat valmiita tuotteita.

Anopin ovikoristeesta tuli loppujen lopuksi lähes identtinen. Pohjana on vain lilan sijaan vihreä ja tekstiksi tuli mummola.

Molemmista löysin pikkuvirheitä, joista tulin ensin hulluksi. Olisin halunnut suoristaa tuon ja siirtää tätä ja... Mutta sitten ajattelin, että nämä ovat käsintehtyjä uniikkikappaleita, eikä niiden tarvitse olla tehtaassa robotin tekemää liukuhihnatavaraa. Joten annoin pienet heitot ja virheet itselleni anteeksi. Tällaiset niistä tuli ja on myönnettävä, että olen aika ylpeä itsestäni, ne on hienot. Kiitos kun poikkesit taas kurkkaamassa. Yritän pian kertoa lasimaalailusta ja kaikesta mitä opin tänään kurssilla. Palaillaan taas!

 Psst.. Muista jättää pieni kommentti käynnistäsi. Palaute on aina ihanaa. =0)



lauantai 24. elokuuta 2013

Ompelukoneen surinaa

Moikka!

Kuten lupasin, nyt on luvassa ompelua. Menneen vuoden aikana olen onnistunut keräämään hirveät määrät kukkaronkehyksiä. Olen niihin aivan koukussa, on eri värisiä ja kokoisia vaikka millä mitalla. Innostus niihin on kyllä aina ollut, mutta se repesi valloilleen, kun noin vuosi sitten tein ihka ensimmäisen pussukkani, millepä muulle, kuin kännykälle. Nyt pussi oli puoliksi rikki ja rähjääntynyt, vaikkei ole kännykkäpussin virkaa tehnyt enää pitkään aikaan. Lisäksi pussukka oli hieman vino, joka häiritsi minua suunnattomasti. Niimpä purin pussukan ja tein siitä uuden, hieman pienemmän. Siihen on vielä klipsut ompelematta kiinni, joten siitä ei ole tähän hätään kuvaa, mutta kurkkaa toki kaksi muuta eilen valmistunutta.

Pöllöpussukka on omaan käyttöön. Ajatuksena oli tehdä pussukka, johon mahtuvat avaimet ja kännykkä. Se on kätevä napata mukaan, vaikka ulkoilemaan mennessä, kun ei tarvitse ottaa mukaan lompakkoa. Se ei kyllä tuohon pussukkaan mahtuisi edes yksinään. Se on niin pullollaan kaiken maailman etukorttia ja kuponkia. =0)

Toisen tein tyttärelleni. Olen aiemmin tehnyt hänelle samasta kankaasta kellohameen ja nyt pussukka sopii hyvin yhteen sen kanssa. Sattumalta siitä tuli juuri sopivan kokoinen myös Nintendo DS:lle, joka on muuten kyllä äidin, ei suinkaan tyttären.. Mutta Nintendo oli kiva sujauttaa heti eilen autoreissulle mukaan.

Omaan pussukkaan on vielä hihna tekemättä ja klipsuja haluaisin hankkia samanvärisiä, kuin kehykset, mutta kaipa niitä sitten ehtii vaihdella. Vielä on hieman opettelemista tuon kehyksen kiinni ompelemisessa. Ei ole mielestäni siistiä jälkeä. Pitäisi myös hankkia jotain siihen paremmin sopivaa lankaa. Pitää laittaa työnalle. =0) Tässä pari kuvaa.


perjantai 23. elokuuta 2013

Kortteja

 
Bloggeri ei ole ollut kanssani yhteistyöhaluinen, enkä ole hetkeen saanut kuvia ladattua blogiin. Nyt näyttäisi taas toimivan, joten tässä muutama kortti.
 
 
Ensimmäisenä kortti mummulle. Tässä on paljon ihan uutta kokeilua. Ensimmäistä kertaa kokeilin stanssata tuon kortin reunan. Tuli mielestäni tosi kiva, vielä kun keksisi jonkin kivan tavan korostaa sitä. Tähän laitoin vähän mustetta ja helmiäistä. Pitsit ovat minulle myös kohtuullisen uusi materiaali, mutta olen kyllä aivan rakastunut niihin. Ihanaa hempeyttä. Muuten jätin kortin aika simppeliksi. En vain osaa ladata korttiin hirveää määrää tavaraa. Ehkä sekin vaihe vielä tulee.
 
 
 
 
Tämä kortti puolestaan matkasi 8-vuotiaalle. Perhonen on stanssattu, kohokuvioitu ja lopuksi koristeltu sattumanvaraisesti hileellä. Kulmat on stanssattu ja suihkuteltu helmiäisellä. Tuo helmiäinen on itsellä tällä hetkellä kovassa huudossa, sitä tulee ruiskittua melkein joka paikkaan. =0)
 


 
 
Tämä kortti onkin ollut koneella jo tovin, tosin ei taida olla vieläkään perillä.. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä matkaa siis 6-vuotiaalle pojalle. Tässä kortissa on ensimmäinen kokeiluni "päällystää" jotain Glossylla... Ei mennyt ihan nappiin, mutta ihan ok ekakertalaiseksi. Harjoitus varmaan tekee mestarin tässäkin?
 


 
Tällaisia kortteja tällä kertaa. Lisää päivitystä tulossa heti kun ehdin, luvassa vähän lasimaalausta ja ompelua. =0)


perjantai 9. elokuuta 2013

Kortteja

Ensimmäistä kertaa tein hääkortin tilauksesta. Aihe sinällään on minusta aivan ihana, mutta eipä se maailman helpoimmasta päästä ollut, ainakaan näin aloittelijana. Toki olen muutamia hääkortteja tehnyt ennenkin, mutta haastetta tässä antoi myös se, etten oikeasti tunne hääparia. Kortti odotti syntymistään todella kauan, melkein jo ilmoitin tilaajalle, että osta sittenkin vain kaupasta... Mutta kai se on minulle ominaista, että paineen alla tulee jotenkin parempaa jälkeä. Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen.

Tällainen siitä tuli:


 
 
Tilaaja oli onneksi myös tyytyväinen.
 
Lisäksi tein kortin ystäväperheemme pojalle. Siitä tuli tällainen:
 
 
 
Kolmevuotiaalta herrasmieheltä sai onneksi suoraa palautetta: "Siinä minä olen rakennusmiehenä."
 
Kiitos ja kumarrus.
 
Tällaisia tällä kertaa. Ensi kertaan, moikka moi!! =0)